Ei ihmisen ole hyvä olla yksin. On aatsan syntymäpäivä numero 65. Juhlistamme sitä leivoskahvein. Juri Vsevolodovitšin kaupunki vaikuttaa viihtyisältä. Hääparit kuvauttavat itseään yläkaupungin laella ikuisen tulen äärellä. Ylhäältä näkee hyvin kuinka Oka ja Volga yhtyvät. Paikallisen luterilaisen seurakunnan kirkkoherra tietää että suomi on maailman paras maa ja kysyy kryptisesti, onko kotimaassamme mikään huonosti. Sanomme, että muuten on kaikki hyvin, paitsi ihmiset ovat siellä kuin lampaat paimenta vailla. Lapset pelaavat aikuisten pelejä ja aikuiset lasten. Ihmiset tarvitsevat Jumalaa. Kirkkoherra on sivistynyt mies. Hän nyökkäilee ja tietää mistä puhumme. Kerrotaan, että hän löysi Jumalan kuunneltuaan Bachia. Täällä seurakunta kokoontuu katsomaan Tarkovskia ja raamattupiirit alustetaan klassisella musiikilla.
3 kommenttia:
Minä olen miettinyt paljon juuria ja yhteisöllisyyden puutetta. Se saattaa ihmisen eksyksiin ja onnettomaksi. Suullinen perimätieto on katkennut. En tiedä miten rypytän oikein karjalanpiirakat. Sukulaiset ovat kuten naapurit paitsi, että niitä näkee harvemmin. Sukupuun tekeminen oli kiusallista kun en tiennyt mitä laatikoihin tulisi laittaa. Kaipaan tarinoita, neuvoja ja sitä tunnetta, että olen tullut jostain.
yhteisöllisyys ei synny ohjelmallisella yrittämisellä.uskon, että yhteisöllisyys on yhteyttä, jota voidaan kokea, jos meillä on ensiksi yhteys luojaan. tämän asian tärkeyttä koitetaan vain kaikin tavoin häivyttää ja suurten tarinoiden (joskus myös epämieluisilta tuntuvien)kadottua, totuuden suhteellistuttua ja virtuaaliajan läsnäolokokemuksien yleistttyä aikaansaadaan korkeintaan yhteisöllisyyden tuntua. ei ihmisen ole hyvä olla yksin. hyvä iiris, lämpöä sulle!
niin, ja vasta luojan syvällinen tunteminen avaa meille taidon rypyttää karjalanpirakatkin oikein. suosittelen siis noteeraamaan vanhauskoisten pelottavan, mutta rakastavan ja aina kirkkaasti yli ymmärryksen käyvän jumalan, joka ei ole luotu, vaan luoja.
Lähetä kommentti