Särkikujalla on hiljaista. Vanhemmat läksivät juuri kotiin. Pientä dramaattisuuden tuntua oli hyvästellessä, kun seuraavan kerran näemmekin sitten varmaan taivaassa (isä oli ainakin vähän siihen malliin) tai Minusinkissa. Ehkä mieluummin silti vielä Minusinskissa. Minä lähden aamulla Helsinkiin pakkaamaan Hakaniemen kortteeristani tavarat peräkärryyn ja vanhemmat lähtevät junalla Moskovaan sunnuntaina. Minusinsk on nyt in. Tuntuu että on paljon tehtäviä ennen lähtöä. Taidankin aloittaa tekemällä itselleni tehtävälistan, muuten ei pysy mikään mielessä. Pääni on lahonnut maailman tuulissa ja siihen täytyisi vaihtaa pari lautaa, kuten juuri hankkimaani jalasmökkiinkin. Ajatus on tämä: Kolme kuukautta Siperiassa, sitten en tiedä, missä ja sitten en tiedä, missä. Jos tilanne vaatii, voin aina palata mökkiini. Mökin voin viedä minne milloinkin. Jumala minua ja mökkiäni kuljettakoon. Haluaisin matkustaa ja valokuvata. Minulla on silmät ja jalat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti