Pyhäinpäivä

Olen tutustunut täällä jo moniin paikallisiin huligaaneihin. Eilen olin kuvaamassa roolipukuihinsa laittautuneita ihmisiä eräissä Halloween-juhlissa. Olihan siinä pakostakin menoa, kun ihan ulkomaalainenkin saapuu paikalle. Ja vaikka en lasiin aina syljekään, on kieltäymyksen tie joskus paras. Sen verran sitä vodkaa olisi ollut vieraalle tarjolla. Onneksi minulla oli kamera, jonka taakse kätkeytyä. Ja Jeesus nimi kallehin. Naamiaiset ovat olleet aina viehättäviä silmilleni, eikä tämä siperian kolkkakaan tehnyt siitä poikkeusta. Sosiaalinen piiri laajenee..

Poikkeustapaus

Tässä retkikuntamme Sajanin vuoristossa, Jergakin kansallispuistossa. Vasemmalta: V.Shadrin, J.Pitkänen, J.Pitkänen, A.Lamminpää, L.Häkkinen. Oli juuri satanut ensilumi ja luonto näytti tyrmäävän kauniilta. Retki kesti yhteensä kolme päivää ja sisälsi yöpymiset sekä mukanamme kulkeneessa tiipiissä että sattumalta löytämässämme autiotuvassa.

Kartalla

Kyllä. Raikkaassa pakkasilmassa oli juhlava tunnelma, kun saavuimme korkealle meren pinnan yläpuolelle Siionin laaksoon. Katseet suoraan ylös vuorille: Erämaa! Kaikille oli lähtiessä ostettu oma peltimuki ja vaatteet oli vähistä vaihtoehdoista valittu näyttämään ja tuntumaan mahdollisimman mukavilta. Puukko pitää tietysti olla mukana. Ergakin kansallispuisto on kuin satujen maa. Kuusien oksilla ja maassa kimaltelee vasta satanut paksu, valkoinen lumikerros, joka peittää alleen polut ja ihmisten jäljet. Rakastan teitä, oi sammaleiset kivet ja vanhat sembramäntyjen rungot. Mielikuvitukselle löytyy nyt tilaa ja tunnen olevani jälleen kartalla.

Danse de caractère

Vanha pianisti soittaa unelmiinsa käpertyneenä pianoa. Olen soittorasiassa. Salissa kaikuu Larissa Anatolevnan ääni: Ras, tva, tri! Ras, tva, tri! Pienet keijukaiset tapailevat sointuja lehtikasojen päällä tanssien. Näistäkin aluista saattaa joku nousta vielä suuren kaupungin estradille näyttääkseen yleisölle hallitun entrelacén. Tämä on Minusinsk, pieni kaupunkipahanen Jumalan unohtamassa Siperiassa. Koulu numero kuusitoista, jonka harmaalla käytävällä joku ohjaa matkapuhelimellaan ralliautoa. Klassinen sivistys ja taide. Kauniita ja muistamisen arvoisia asioita.

Pihoilla ja kaduilla

Olen Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajaehdokas Jouko Pihoa lainaten "miettinyt tässä jo useiden päivien ajan, laitanko minäkin lusikkani tähän homokeskustelusoppaan" ja päätän hänen laillaan kokeilla. Ei kai siitä voi vielä maine mennä? Olen nimittäin iloiten ja riemuiten seurannut täällä matkojen päällä, kuinka reippaasti suomalaiset liberaalikristityt ovat eronneet viime päivinä kirkosta ja hämmästellyt, kuinka yksisilmäistä koko debaatti tuntuisi olevan. Eikä minulla mitään liberaalikristittyjä vastaan ole, hyväksyn rakkaudella niin heidät kuin konservatiivitkin ja toisinaan kaikki tuo on vaikeaa. Kukin kaappinsa kantakoon. Rakas ystäväni: Oletko sinä nyt jyvä vai akana?

Syys

Mies nostaa maasta porkkanan ja saa palkaksensa pähkinän. Harmittelee mielessään, kun ei ole hoitanut kasvimaata riittävän hyvin. Aika on mennyt viihteellä ja peilistäkin se katsoo. Syksy on sanomattakin selvää. Pitäisi muistaa syödä monipuolisesti ja pysyä lujana. Mutta milläs muistaa kun aina ei edes halua...

Saunassa

Juhla koitti, kun pääsimme saunomaan. Häkki-Laten kanssa purettiin vanhan kylyn hapantuneet lattiat ja lauteet. Monta kärryllistä mustaa multaa kannettin pois, pesuvesille laitettiin oma uloskäynti ja kiuas piipun kanssa paikoilleen. Uusi lattia talon vanhoista eteislaudoista sekä lauteet höyläämättömästä lehtikuusilankusta. Kaivosta nousee sakeaa, hiekkaista vettä, mutta mieluummin sillä pesee kuin turpaansa ottaa. Sauna lämpenemään. Naapurin mies tuo tuliaisiksi tuoreita kananmunia ja palan läskiä. Juopot käyvät portilla tervehtimässä ja haastamassa riitaa. Löylyhuone on niin matala että tunnelma nousee helposti kattoon. Saunan jälkeen Ivecon takapaksiin nukkumaan. Yö on kylmä, makuupussi lämmin.

Kierrätysaiheinen juttu

Minusinsk. Täällä roskien vieminen on tunnelmaltaan melkein, kuin kirkkoon menisit. Seuraat muovipusseja ja roskaämpäreitä hiljaa käsissään kantavia ihmisiä omine jätteinesi sisäpihan toiselle puolelle ja odotat hetken. Roska-auto kaartaa kerrostalon nurkalle kello 18.15. Kun vuorosi tulee, heität roskapussit hydrauliseen kippiin, teet ristinmerkin ja uskot syntisi jälleen anteeksi. Poistut huojentunein mielin paikalta ja kiipeät takaisin omaan kerrokseen. Sotket kyllä varmasti lisää. Huomenna ja ylihuomenna saat tehdä uudestaan saman vaelluksen.

orthodox

Tämä on se huone jonka rakentajat hylkäsivät. Eikö siinä nyt tullut hylättyä kuitenkin vähän liian nopeasti vähän liian kaikki? Rakennukset ovat rakennuksia. Niinkuin ihminen vettä. Joku mummo oli silti jaksanut askarrella ja olipa vielä saanut työnsä näytille...

Antura

Kaikki siniset ulkovuorauslaudat kerättiin huolellisesti talteen. Niistä tehdään myöhemmin kuulemma taidetta. Sitten vain lapioimaan kuoppia, joihin valetaan betonianturat. Helppoa ja hauskaa! Lautapoikana oppii, kuinka asiat oikeasti tehdään. Välillä täytyy osata myös hieman soveltaa. Puhutaan suomeksi, tehdään venäjäksi. Hyvähän siitä tulee.

Rakennushommia

Suomesta lähetettiin paikalle kolmen hengen asiantuntijaryhmä. Työn määrä alkoi hahmottua. Ensin oli purettava kaikki. Ja täytyypä vielä sanoa, että voi pojat siinä oli muuten komeaa lattialautaa!

Dans

Koirat haukkuvat kerrostalon sisäpihalla ja kaukana kulkevalta pääkadulta kuuluu vaimea puheensorina. Ilta-aurinko siivilöityy ravintolasalin ikkunaverhojen kautta juomalaseihin. Näyttää siltä, kuin ravintolassa ei olisi ketään muita. Lasku tulee. Keitto 60, leipä 20 ja hapankaalisalaatti 30 ruplaa. Musiikki soi lujalla ja minä tahtoisin leikisti tanssia. Sama biisi soi kerta toisensa jälkeen kaikkialla. Laulavat ranskaksi ja erotan vain sanan "Dans".

Puistossa

Elämä on kuin karuselli. Miksi ei siinä pyörisi? Miksi ei sitä pyörittäisi? No, pari kierrosta vain...Viime päivinä on ollut lapsenvahtimishommia ja erilaisia Ladoja. Leikkipuistoja keinuineen ja liukumäkineen. Kauppa nimeltä Karsinka ja sanoja, jotka unohtuvat nopeasti. Ei olisi myöskään uskonut, että jo näin nopeasti on tullut ikävä suomeen. Kulkurillakin on rakkaansa...Luetaanpas tähän väliin kuitenkin nyt yhdessä ääneen tai hiljaa mielessä lausuen: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat  meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia. Iankaikkisesti, aamen.