Lahko

Minusinskin luterilainen seurakunta kokoontuu suljetun toimistorakennuksen pienessä huoneessa, sateenkaaren väristen seinämaalausten luona. Sunnuntaisiin jumalanpalveluksiin osallistuu vain muutamia ihmisiä ja seurakunta on pieni, kuin pippuri. Slava ja Joose pitävät messun, jakavat ehtoollisen sekä lukevat ja opettavat Jumalan sanaa. Valtaväestö suhtautuu täällä seurakuntaan pienenä uskonnollisena lahkona, johon ei joko uskalleta tai haluta sotkeutua. Toisaalta koko seurakunnan olemassaolostakaan ei tiedä kukaan juuri mitään. Jos nimittäin tietäisivät, millainen on meininki, saapuisi sunnuntaisin paikalle sanan kuulijoita varmasti yhtä paljon, kuin nälkäisiä pelastusarmeijan leipäjonoon.

Korjattava talo

Karatusa. Tämä talo on korjattava. Tämä on isompi tämä huone, tai oikeastaan nämä saattavat olla samankokoiset. Tässä oli se pönttö ja tässä oli ovi. Tuossa on heti lämmityslaite tuossa. Hormi on aika huono, vintillä se muuttuu rautaputkeksi. Tuossa on ovi, tuossa on vanha ovi. Miun idea tästä keittiöstä ja tästä hommasta menee näin, että tähän tulee keittiön kaapit aika karusti näin. Tää on sellainen paikka että tänne mahtuu istuskelemaan ruokapöytään, silloin tulee toimivan kokoinen keittiö ja kulku tulee tästä eli tuo ovi laitettais tukkoon kokonaan. Ja silloin tähän jäis todella hyvät tilat vessalle ja suihkulle ja pesukoneelle. Tästä vaan putket ulos. Mie oon sitä mieltä että suihkukaappi mutta se pitää varmistaa Vitalilta, sillä venäläiset on tottuneet tuohon vannaan. Mie en tiedä, osaaks ne peseytyä suihkukaapissa. Ne tykkää vannata lapset ja jos ne haluu vannan niin sit sinne kannattaa tehdä vanna. Tää väliseinä purettais ja tästä saatais olohuone.

Hyvä paimen

Olen haaveillut jo vuosia olevani hevospaimen. Aamulla lähtisin heppojeni kanssa arolle ja veisin ne vuorille. Illan hämärtyessä palaisin takaisin, laskisin kaikki hevoset ja jos laumasta yksikin puuttuisi, jättäisin ne kaikki muut yhdeksänkymmentäyhdeksän ja palaisin etsimään sitä yhtä kadonnutta. Olisin oikea hyvä paimen ja laukkaisin hevoseni selässä urhoollisesti aina kohti uusia haasteita.

Läpi lukkojen

Pilvimuurista valo välähtää. Pilvimuurista valo välähtää. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista hän noussut on. Otin tämän kuvan näyttääkseni, että hallitsen myös tietyn uskonnollisen kuvaston. Oikeastaan joskus mietin, mitä muuta edes hallitsen. Mitä muuta kukaan voisi hallita? Sommittelu ja kuva-aiheet pyrkivät aina samaan suuntaan. Ja kaikki, mikä ei siihen pyri, pyrkii johonkin muuhun. Jokaisessa kuvassa on aina taustalla jokin ajatus tai tunne, kysymys tai kertomus. Mutta lopulta on olemassa vain toistoa ja sääntöjä, joiden kyseenalaistaminen johtaa ainoastaan yksilön väsymiseen ja turhautumiseen. I love you.

agrikulttuuria

Tästä lähtien on vain mustaa multaa, jossa perunamaa, viljapelto tai laidun. Tie on rakennettu maiseman keskelle ja kaikki on otettu hienosti huomioon. Mihin suuntaan hyvänsä voi esteettä käydä tai katsella. Suurtilalliset, eli fermerit, maksavat maaorjilleen jotain ja ohjaavat sadon sitten kauppoihin. Kolhoosit lojuvat kylissä tyhjillään ja muistuttavat lapsuuden kultaisista vuosista. Matkaan lähtiessäni silmiini osui hassu uutinen, jossa kerrottiin suomalaisten viljelijöiden vievän valtavia määriä perunaa Venäjälle. Täällä kun ajelee, ei uskoisi edes löytyvän niin montaa nälkäistä suuta. Ja onhan sekin tendenssi, että suomessa peruna koetaan jo miltei vihollisena. Mutta perinteiden velvoittamana ja nostalgisena osana monipuolista ruokavaliota se kuuluu silti oleellisena osana kettiömme perusaineksiin. Keltaisessa, vihreässä tai punaisessa pussissa kilo valmiiksi pestyjä perunoita. Ja tehdäänhän Ahvenanmaalla vielä perunalastuja...Aihe eksyi nyt täältä sinne. 

palava rengas

Jossain vaiheessa, on vaikeaa sanoa tarkalleen missä, kulkee pellolla sininen traktori vetäen perässään palavaa rengasta. Savu on paksua ja leviää kaikkialle maailmaan. Näky miellyttää tasaisuuteen ja äärettömyyteen mieltyneitä silmiä ja mieltä. Muistan vuosien takaisen kertomukseni portaasta. "...Hän ei ollut varma, oliko hän nyt ylimmällä, alimmalla vai keskimmäisellä portaalla, sillä koko siinä hiljaisessa äärettömyydessä oli vain yksi porras. Se, jolla hän nyt istui..."

Ural

"Juri, nouse ylös!" Ulkona on kaunis aamu. Kömmin ulos Ivecon ruumasta ja huomaan tulleeni Uralille. Maisemat ovat muuttuneet siitä, kun olin viimeksi valveilla. Tämä päivä on pelkkää ajoa. Länsi-Siperian ylänkö alkaa ja Pohjanmaa jää lakeudessaan kauas taakse. Tie on suoraa ja melko kuoppaista. Kitara soi ja tunnelma on korkealla ilman viinaa. Kuljemme eteenpäin ja peruutamme tarvittaessa. Käännämme rattia jos tulee mutka.

Palaneen talon kylässä

Saavumme palaneen talon kylään. Kolmetoista vuotta sitten olin Aatsan kanssa viimeksi täällä. Tytär oli silloin  täyttänyt juuri 2-5 vuotta ja minä nukuin lattialla isännän votkalle haisevassa kainalossa. Nyt, kun tapaamme jälleen, on yllätys suuri ja liikuttava. Monta asiaa on ehtinyt tapahtua. Hevonen on lopetettu, eläke alkanut ja silloin vielä syntymätön Roosa on ehtinyt tulla nyt jo neljän vuoden ikään. Juodaan teetä ja ihmetellään elämää. Maladiets! Kun lähdemme jatkamaan matkaa, nostan ristityt käteni ikkunaan hyvästiksi ja jonkun silmäkulmassa helmeilisi varmaankin myös kyynelpisara. Suussa maistuu omena, käännymme vasempaan.

Miljoonat kaupungit

Ei ihmisen ole hyvä olla yksin. On aatsan syntymäpäivä numero 65. Juhlistamme sitä leivoskahvein. Juri Vsevolodovitšin kaupunki vaikuttaa viihtyisältä. Hääparit kuvauttavat itseään yläkaupungin laella ikuisen tulen äärellä. Ylhäältä näkee hyvin kuinka Oka ja Volga yhtyvät. Paikallisen luterilaisen seurakunnan kirkkoherra tietää että suomi on maailman paras maa ja kysyy kryptisesti, onko kotimaassamme mikään huonosti. Sanomme, että muuten on kaikki hyvin, paitsi ihmiset ovat siellä kuin lampaat paimenta vailla. Lapset pelaavat aikuisten pelejä ja aikuiset lasten. Ihmiset tarvitsevat Jumalaa. Kirkkoherra on sivistynyt mies. Hän nyökkäilee ja tietää mistä puhumme. Kerrotaan, että hän löysi Jumalan kuunneltuaan Bachia. Täällä seurakunta kokoontuu katsomaan Tarkovskia ja raamattupiirit alustetaan klassisella musiikilla.

Ylempi Novgorod

Hei! Täs-sä o-len nis-ni nov-go-ro-dis-sa. O-li-pa mu-ka-vaa saa-da läm-min-tä keit-to-a ja nuk-ku-a la-ka-nois-sa. Mi-nä-kin ha-lu-an tul-la i-so-na i-sok-si. Nuo-re-na on nu-kut-ta-va hy-vin ja syö-tä-vä kun-nol-la. Ter-vei-siä Hil-jal-le, Sai-mal-le, Sel-mal-le, San-nil-le ja muil-le!

Näkymä ikkunasta

Venäjän teillä on erilaista kuin meillä. Kuuma kesä on painanut pikiseen asfalttiin syvät uomat, joissa auto kulkee kuin itsestään. Kuorma-autoja ja rekkoja on liikenteessä enemmän kuin henkilöautoja. Henkilöautot ovat lähes poikkeuksetta kaupunkimaastureita. Onnettomuuksia on joka toinen kilometri. Tuolla makaa kuollut koira, tuolla kuollut mies. Tuolla lapset odottavat koulukyytiä ja tuolla kömmitään ulos väärinpäin kääntyneestä autosta. Tien pölyyn on sekoittunut verta ja suolenpätkiä mutta meillä on onneksi varjelus matkassa.

Maailma toisin

Iveco on täynnä pyhää henkeä. Se tärisee, puhuu kielillä, parantaa sairaita ja nauraa. Me kaikki ajamme yhtä aikaa. Aatsa luonnostelee kirkkoa Karatusaan ja kertoo loputtomia tarinoitaan Sallan ajoista ja muista myöhempien aikojen Jeesuksen Kristuksen pyhistä. Eikä tämä ole herjaa. Samaan ajatukseen mahtuu vain niin paljon, että paraskin tarinaniskijä eksyy siinä omaan lähtöpisteeseensä. Saat syyskuussa ilmaisen tankkkauksen. Ole hyvä. Kiitos. 

Pietari ja Pyhän Marian kirkko

Illalla myöhään kolkutamme Pyhän Marian kirkon ovia. Meidät lasketaan sisälle ja meille tarjotaan patja ja lattiapaikka kirkkosalin kolmannesa kerroksesta, alttaritaulun läheisyydestä. Nukumme yömme hyvin. Aamulla syömme piispanhuoneessa, paketoimme kyytiin vanhat Latvialaiset urut ja rukoilemme johdatusta matkaan. Aurinko on aurinkoinen enkä tiedä, milloin seuraavan kerran olisi mahdollisuus kirjautua sisään nettiin. Edessä on pitkä matka. Nevski prospekt jatkaa pyörteistä huminaansa. Täältä tullaan, Venäjä!

Saattajat

Leipäkauppias ja kilomummot. He ovat saattajia. Heillä on erikoinen tehtävä lähetyskentällä. He saattavat rajan yli veljiä ja siskoja ja kantavat näin heidän taakkojaan. Kullakin matkustajalla saa olla vain tietty kilomäärä tavaroita ja saattajien tehtävä on jakaa tätä kuormaa. He ylittävät rajan ja ylitettyään sen kääntyvät jo pian takaisin, ellei ole menoa Viipuriin. Hieman samanlainen tyyli, kuin Suomeen menevillä venäläisillä votkabusseilla, joiden matkustajat saavat rajanylityksen ajaksi syliinsä täyden lastin verovapaata tavaraa...

pietari

Vihdoin venäjän puolella. Lappeenrannan kilomummot saattelivat meidät rajan yli ilman tulliviranomaisten huomautuksia liikakiloista, kääntyivät ennen öljymäkeä takaisin ja jättivät meille rukousten saattelemana auton täyteen leipää, vaatteita ja pieniä vihkosia. Tavaraa on niin paljon, että hyvä jos sekaan mahtuu. Ja katolla kaksi kanoottia, joiden sidontaliinat rätisevät Ivecon sinisiin kylkiin. Nyt olemme täällä kolmen; minä, Aatsa ja Häkki-Late. Matka vie ensiksi kohti Pietaria.

Savua piipussa

Vaikka en sitä aiokaan vaihtaa, voisi tämän blogin otsikko olla joku muukin. Se tuli mieleeni, kun katsoin ulos lastenhuoneen ikkunasta ja muistin Selkäsaaressa aamukahvien aikana poltetun pesällisen piipputupakkaa. Nyt Särkikujalla. Häkki lämmittää padassa pesuvettä ja minä koetan pakata. On kakkahätä. Iveco on kunnossa ja lähtö tapahtuu varhain huomisaamulla. Muistelen lämmöllä ystävääni, valokuvaaja Jouko Lehtolaa, joka nukkui lauantaina pois. Edellisen kerran näin hänet kesällä Kaapelitehtaalla, seuraavan kerran toivottavasti taivaassa. Etsivä löytää. Lepää rauhassa Jönssi!

Lainsuojaton Kristuksessa

Hank Williams laulaa Pihlajaniemessä Häkki-Laurin suulla "I heard that someone whistle blow". Aamupala on syöty, päivän leikit voivat alkaa. Naapurissa mylvii ruokonleikkuri, vaikka on sunnuntai ja lepopäivä. Mietin hetken, menisinkö huomauttamaan, mutta tyydyn olemaan hiljaa, kuten kaikki muutkin. Kun olin lapsi, eivät sunnuntaina saaneet meteliä aiheuttaa muut, kuin kirkkojen vaskiset kellot. Haaveilen hetken leiristä, jossa kaikilla olisi oma jalasmökki. Haaveilen olevani rakennusmies ja muurari ilman virastojen valvontamääräyksiä ja lakipykäliä. Lainsuojaton Kristuksessa. Oven korkeuden ja leveyden voisi määritellä haluamakseen niinkuin pizzan neljällä täytteellä. Ivecon laturi ei toimi. Toivotaan, että huomenna sen joku saisi kuntoon ja pääsisimme vihdoin lähtemään kohti Jenisein pyörteitä. Volkkarin takakontissa Haukiniemen omenat...

Omenalauantai

Pihatöitä, työvaateasioita, varmuuskopioita, omenoita ja savusaunaa. Niistä on pienet lauantait tehty. Tankkasin auton. Vesi on matalalla. Moi mitä Pasi! Seuraavaksi opettelemaan sinisen laulukirjan lauluja.

Starta

Muistan vielä, kuinka vuosia sitten Permin kaupungissa Etelä-Uralilla lausui mäkihyppykilpailun kuuluttaja aina ennen kutakin hyppääjää: "Star..tan!"  Kaiuttimet rohisivat alhaalla mäkimontussa ja syövyttivät nuo äänet mieleeni. Kilpailuviikonlopusta jäi muistoihin myös miliisisaattue, erään lumiprinsessan kasvot sekä venäläinen plagiaatti The Granberriesin Zombiesta. Se vasta oli aikaa. No, tänään mie oon ollu savonlinnassa ja hoijellu asioita. Flunssasta taitaa olla vihdoin yliote. Häkki-Lauri tuli illansuussa kylään ja saunoimme ankarasti. Että sellasta.

harjoitus no.VII

Kuumeista päivää. Ulkona jalasmökki on siirtynyt itsestään aiotulle paikalle. Aatsa ja Ami sen kimpussa ovat lähinnä olleet, kun minä olen lähinnä maannut vain sängyssä, hoitanut miljoonia muita asioita ja laittanut ruokaa. Eilinen päivä kipeänä ulkotöissä oli liikaa. Peittojen alla palelin yön ja kääntyilin vuoteessani turvonnein mielin. Aamukahvilla rukoilimme Jumalalta siunausta tulevalle matkalle.

Lappi

Nyt on niin, että syysflunssa pääsi yllättämään. Kuumetta, väsymystä, yskää ja päänsärkyä. Siperianmatkavalmistelut kärsivät ja usko siihen, että perjantaina päästäisiin lähtemään horjuu. Aatsa on onneksi avuliaana raivaamassa pihalla tilaa jalasmökin huomiselle talvitelasiirrolle. Se siirretään keittiön ikkunan juuresta osittain kaupungin puistokaistaleen puolelle, jotta kuisti ei ottaisi talonseinään kiinni ja jotta ihmisillä olisi rauha keskenään eikä maailmassa olisi sotia.

Vääksy

Suuri tyhjennys. Häkki-Lauri ja S olivat auttelemassa, että saatiin tavarat kannettua järkevästi Ivecon kyytiin. Matka vei Helsingistä Lahden kautta Vääksyyn ja jatkuu huomenna Savonlinnaan. Olo on koko päivän ollut flunssainen ja raihnas, enkä nyt jaksaisi millään miettiä, mistä saisin rahat yrityksen ylläpitämiseen Siperian matkan aikana. Kristillinen työ kun ei voi olla bisnestä, vaikka työmies olisi kuinka palkkansa ansainnut. Tunnen tänään oloni jotenkin vieraaksi ja vieroksutuksi. Sellaiseksi, etten kulu sisäpiiriin. Mutta minä sanon: Katsele kedon kukkia - muutaman vuoden kuluttua sinäkin lakastut, niinkuin Salomo lakastui. Lähde liikkeelle sellaisesta ajatuksesta, että olet ylipäänsä edes olemassa. Voihan tyttökullat...

Hakaniemi

Tuntuu haikealta muuttaa jälleen pois Helsingistä. Jälleen hetkeksi, koetan sanoa itselleni. Aamulla ajoin Fiat Ivecolla Somerharjulta Hakaniemeen. Auto mahtui juuri ja juuri opetusministeriön ilmaisen parkkipaikan perimmäiseen ruutuun. Nissan Micra sen vieressä näyttää niin kovin pieneltä. Huomenna pitäisi kortteerini olla sitten tyhjä. Vien tavarat siis uuteen Savonlinnan mökkiinni. Missähän mahtaa olla Pentti Aitta? Maailman merillä varmaan. Täälläkin on kesä jo ajanut ohi. Torilla vielä myydään leipää ja vihanneksia, mutta pian luiseva kosteus tunkeutuu taas kaikkialle. Jos olisi rahaa, lähtisin nyt tuhlaamaan.

puolikkaana

Mikkelin hyppyrimäki huojui tuulessa. Matkalla Helsinkiin on välietappeina myös Luumäki ja Somerharju. Sauna ja yöpyminen jälkimmäisessä, jossa Aatsan vanhin veli vaimoineen pitää maallista majaansa. Julmettu yskä. Syön raakaa valkosipulia kynsitolkulla ja toivon että tämä tästä.

Passikuvia

Särkikujalla on hiljaista. Vanhemmat läksivät juuri kotiin. Pientä dramaattisuuden tuntua oli hyvästellessä, kun seuraavan kerran näemmekin sitten varmaan taivaassa (isä oli ainakin vähän siihen malliin) tai Minusinkissa. Ehkä mieluummin silti vielä Minusinskissa. Minä lähden aamulla Helsinkiin pakkaamaan Hakaniemen kortteeristani tavarat peräkärryyn ja vanhemmat lähtevät junalla Moskovaan sunnuntaina. Minusinsk on nyt in. Tuntuu että on paljon tehtäviä ennen lähtöä. Taidankin aloittaa tekemällä itselleni tehtävälistan, muuten ei pysy mikään mielessä. Pääni on lahonnut maailman tuulissa ja siihen täytyisi vaihtaa pari lautaa, kuten juuri hankkimaani jalasmökkiinkin. Ajatus on tämä: Kolme kuukautta Siperiassa, sitten en tiedä, missä ja sitten en tiedä, missä. Jos tilanne vaatii, voin aina palata mökkiini. Mökin voin viedä minne milloinkin. Jumala minua ja mökkiäni kuljettakoon. Haluaisin matkustaa ja valokuvata. Minulla on silmät ja jalat.