Kyllä. Raikkaassa pakkasilmassa oli juhlava tunnelma, kun saavuimme korkealle meren pinnan yläpuolelle Siionin laaksoon. Katseet suoraan ylös vuorille: Erämaa! Kaikille oli lähtiessä ostettu oma peltimuki ja vaatteet oli vähistä vaihtoehdoista valittu näyttämään ja tuntumaan mahdollisimman mukavilta. Puukko pitää tietysti olla mukana. Ergakin kansallispuisto on kuin satujen maa. Kuusien oksilla ja maassa kimaltelee vasta satanut paksu, valkoinen lumikerros, joka peittää alleen polut ja ihmisten jäljet. Rakastan teitä, oi sammaleiset kivet ja vanhat sembramäntyjen rungot. Mielikuvitukselle löytyy nyt tilaa ja tunnen olevani jälleen kartalla.
2 kommenttia:
Nyt on kyllä Juho kateellinen, ainakin vähän:) ...Jo ihan senkin perusteella, mitä äitin ja isän ottamissa kuvissa näkyi: Hienon näköinen paikka se vuoristo!
Voi veljet, mikä reissu! Vaikutun syvästi. Terveiset huomattavasti vähälumisemmasta Suomen maasta.
Lähetä kommentti