Vanha pianisti soittaa unelmiinsa käpertyneenä pianoa. Olen soittorasiassa. Salissa kaikuu Larissa Anatolevnan ääni: Ras, tva, tri! Ras, tva, tri! Pienet keijukaiset tapailevat sointuja lehtikasojen päällä tanssien. Näistäkin aluista saattaa joku nousta vielä suuren kaupungin estradille näyttääkseen yleisölle hallitun entrelacén. Tämä on Minusinsk, pieni kaupunkipahanen Jumalan unohtamassa Siperiassa. Koulu numero kuusitoista, jonka harmaalla käytävällä joku ohjaa matkapuhelimellaan ralliautoa. Klassinen sivistys ja taide. Kauniita ja muistamisen arvoisia asioita.
1 kommentti:
Upea kuva! Tästä välittyy ihana tunnelma lapsuudesta, kun kaikki oli puhdasta, oli intoa ja uskoa tulevaisuuteen! Vaikka yksi kohta meni kyllä vähän väärin. Eihän Jumala ole Siperiaa unohtanut! :)
t. Eve
Lähetä kommentti